Rakkautta, pilalle lellimistä vai ihan jotain muuta?

Minä rakastan lapsiani ja miestäni. 💗 Sen takia tykkään tehdä lapsille aamiaiset valmiiksi, herätän heidät kouluun silitellen ja teen perheelle ruokaa valmiiksi lähtiessäni työmatkalle. Minusta missään tässä ei ole mitään ihmeellistä.

Uskokaa tai älkää, lapset nauttivat saadessaan puurot valmiina ja nauttivat siitä, että saavat herätä silitykseen herätyskellon sijasta. Tosin herättely on mahdollista vain, kun menevät kouluun samaan aikaan kuin mekin heräillään töihin. Osaavat (luonnollisesti) herätä myös siihen herätyskelloon ja tehdä sen puuronsa itsekin. Kaikkina aamuina teen heille puurot joko ihan valmiiksi hedelmien tai vihannesten kera tai vähintään ladon hiutaleet lautaselle valmiiksi ja pöytä muuten katettuna. Mistään tästä ei ole minulle vaivaa, vaan teen sen siitä ilosta, kun teinit (13v tyttö ja 15v poika) sanovat, kuinka paljon arvostavat tätä ja halaavat, sanovat rakastavansa. 💗

Lähde: Pixabay

Kun taas lähden vaikkapa työmatkalle (jota tapahtuu usein), teen usein ison makaroonilaatikon tms. valmiiksi. Tässäkin toimin useiden mielestä väärin. Monet pohtivat, eikö mieheni osaa tehdä ruokaa tai pelkäänkö, että pärjääkö hän lasten kanssa keskenään kotona. Voi hyvää päivä!!! Meillä on kotona siistimpää silloin, kun mies on lasten kanssa kotona kuin minä lasten kanssa. Ajatelkaa lapset on saanut ruoat nassuunkin. Uskomatonta! Tämän ruuankin teen silkasta rakkaudesta. 💗 Itse lähden valmiiden patojen äärelle. Meidän arki on kahdelle aikuisellekin hektistä lasten kilpaurheilun ja koulun, saatikka omien töiden takia, joten koen vain helpottavani puolisoni arkea kotona. Hän kyllä saa lapset ruokittua ilman tätäkin, mutta haluan kantaa korttani kekoon. Ei kait se ole keneltäkään pois?

Kaiken tämän kyseenalaistamisen lisäksi, että lellin pilalle lapseni ja en luota siihen, että mieheni pärjäisi kotona lasten kanssa minun poissa ollessa, törmään vielä keskusteluun siitäkin, että käyn työmatkoilla ja voin olla pitkäänkin poissa kotoa. Me Naiset -lehden Facebook-sivulla oli ennen joulua juttu (linkki), jossa oli löydetty mies (Mikko). Mikko oli ollut pois kotoa vauvan luota. Varmaan pilan päiten kirjoitettu juttu alun perin, mutta kyllä tässäkin on jonkinlainen tarkoitus. Tänä päivänä, vuonna 2020, edelleen me naiset joudumme selittelemään ja puolustelemaan omaa paikkaamme työelämässä ja kestämään siitä syyllistämistä. Minulle yläkouluikäisten lasten vanhempana on sanottu, miten voin käydä työmatkoilla ja olla jopa viikonkin erossa perheestä. Tällaista en ole kuullut kysyttävän isiltä tai miesten kysyvän sitä.

Mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on? Ehkä tämän tarkoitus on vaan ihmetellä tätä meidän naisten välistä keskustelua ja toisen valintojen arvostelua, ja kyseenalaistamista. Joku perhe tykkää tehdä toisin ja toinen toisin. Meillä näitä aamupaloja, herättelyjä ja ruokia työmatkan ajalle tehdään rakkaudesta omaa perhettä kohtaan. 💗 Ei tätä koeta lellimiseksi.

Noh. Nyt kuulostaa jo hyvin yksipuoliselta. Joku jo varmaan ajattelee, että onpa yksipuolista. Saako tuo perheen helmanheiluttaja, korkokengillä kulkija mitään vastalahjana? Kyllä saa. Lapset tekevät iltapalaa, kokkaavat ja siivoavat. Pyytämättä ja pyytämällä. Halaavat ja rakastavat. Mieskin kokkaa kotona viikonloput ja ruokkii tarvittaessa viikollakin. Meidän välisen vitsin kautta kuitekin hänen päätehtävä on suojella perhettä. 💗 Ihanan maskuliinista, vai mitä? Mies teki syksyllä ison remontin kotiimme ja uhrasi siihen lomansa. Hän kannustaa minua tavoitteissani ja olemme toistemme tuki ja koko perheemme. Rakkautta tämä kaikki siis on omaa perhettä ja sen jäseniä kohtaan! 💗Annetaan ihmisten tehdä omat valinnat, eikä olla niitä kyseenalaistamassa.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?

Rakkautta, pilalle lellimistä vai ihan jotain muuta?

P.s. Tänään on The Chefin syntymäpäivä. Ajattelin lelliä häntä! 💗 Koska rakkaus.

Lähde: Pixabay

Pehmeän tulinen papu-nakkikeitto maistuu talvisena iltana

Meillä on tiistai harvinanen treenitön päivä. Silloin voidaan syödä keittojakin. Keitonkin täytyy olla hyvin ravitseva ja nälän pois pitävä. Löysin mielenkiintoisen keiton K-ruoka nettisivulta. Papu-nakkikeitto oli todella herkullinen tuttavuus. 

Se mikä tässä ruuassa on myös huippua on nopeus ja edullisuus. Koska maku paranee lämmitettäessä ja tässä on näitä hyviä puolia, suosittelen tekemään tätä isomman satsin kerralla!

Papu-nakkikeitto:

2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk chilitomaattimurskaa
n. 2 tomaattimurskapurkillista vettä
1 tlk ruskeita papuja
1 tlk vihreitä linssejä suolaliemessä (gogreen)
1 punainen paprika
1 rkl meiramia
½ tl suolaa
mustaapippuria
Kivikylän nakkeja (380 g)
(chiliä)

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuutioi paprika. Laita pavut ja linssit valumaan ja huuhtele ne.

Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää sen jälkeen joukkoon paprika. Jatka kuullotusta viitisen minuttia, jotta paprikat pehmenevät.

Lisää joukkoon tomaattipyre, kasvisliemikuutio ja tomaattimurska. Sekoita hyvin. Huuhdo tomaattimurskapurkki vedellä ja kaada keiton joukkoon. Lisää vettä myöhemmin tarvittaessa samalla purkilla.

Lisää valutetut ja huuhdellut pavut ja linssit keittoon. Mausta keittoa meiramilla, suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi chiliä joukkoon, jos haluat tulisuutta lisää. Anna keiton kiehua kymmenen minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa.

Pilko nakit. Ruskista ne pannulla. Lisää keittoon ja kuumenna keitto vielä kertaalleen kiehuvaksi.

Tästä keitosta on todella helppoa tehdä kasvisversio. Voit jättää nakit kokonaan pois tai korvata perinteiset nakit vegenakeilla. Myös tulisuuden määrää voi säädellä oman maun mukaan. Korvaa chilitomaattimurska tavallisella ja jätä chilijauhe lisäämättä. Tuunaa oman maun mukaan!

Muuten.
Tässä keitossa on sama kuin muissakin.
Maku paranee seuraavaan päivään!

Perheen arviot:
Minä: onpa yllättävän herkullista
The Chef: Hyvää
Poika: on hyvää
Tyttö: on hyvää

P.s. Heh. Lapset yritti kiristää minua. Eivät meinanneet antaa arviota lainkaan. Alkuperäinen arvio oli: "On hyvää, jos (te) varaatte pöydän." Lapset päättivät viedä minut ja The Chefin tulevien syntymäpäiviemme johdosta syömään Stefan's Steak Houseen. He vie meidät juhlimaan, ja me kuulemma maksetaan. :D

Kari Aihisen mehukas makaronilaatikko

Mä olen Kaappaus keittiössä -ohjelman fani. Tosin nykyään kaapatut keittiöt tahtovat olla jo oikeita ongematapauksia, joissa ei oikeasti syödään mitään oikein. Mä voisin antaa keittiöni kaapattavaksi Karille. Voisi tulla näyttämään, miten kilpaurheilevien teinien ruokavalio saadaan entistä paremmaksi ja sitä myötä myös vanhemmille uutta puhtia työelämään ja arjen pyöritykseen.

Reilun vuoden ajan olen pyöritellyt Karin makaronilaatikon ohjetta. Omani on ihan huippu hyvää, joten ehkäpä en ole sen takia alkanut sitä vielä aiemmin testaamaan. Nyt vain tuntui, että on se hetki. The moment. Ohje on poimittu Soppa365-sivustolta.

Kari Aihisen makaronilaatikko:
5 dl makaronia
1 pkt pekonia
1 sipuli
1 punainen paprika
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
öljyä paistamiseen
400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ litraa kuohukermaa
2 kananmunaa

 

 

Laita makaronit kypsymään kiehuvaan veteen. Valuta pastat ja jätä siivilään odottamaan. Pilko pekonit, sipuli ja parika pieniksi paloiksi. Valuta aurinkokuivatut tomaatit ja soseuta ne. (Kari pilkkoo, minä soseutan > tulee pehmeämpi maku).

Kuumenna pannu kuumaksi ja lisää öljyä. Ruskista jauheliha ja mausta se. Laita jauheliha sivuun ja paista pekonit pannussa. Lisää paprikat, tomaatit ja sipulit pannulle pekonin joukkoon. Paista noin viisi minuuttia. Lisää jauheliha joukkoon. Mausta. Kaada uunivuokaan. Sekoita keitetyt makaronit joukkoon. Vatkaa kevyesti munien rakenne rikki ja lisää kerma sekaan hyvin sekoitten. Kaada kerma-munaseos uunivuokaan ja sekoita.

Peitä uunivuoka kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään tunniksi tai yli yön. Paista laatikkoa 200-asteisessa uunissa tunti.

Voi veljet, miten hyvää! En tiedä onko se tuo kerma ja aurinkokuivattu tomaatti vai maustuminen uunissa, mutta tämä on HYVÄÄ! Ajattelin testata tuota yli yön maustumista jääkaapissa mun omalle makaronilaatikollekin. Koska jos tämä on näin hyvää, ja ihmeitä ei tapahdu, mun oma resepti jää unholaan... Tämä on muuten myös sellainen laatikko, joka ei ketsuppia kaipaisi päälleen. Itsellä on vaan joku fiksaatio, että ilman ei voi syödä. :D

Onko tämä Karin makaronilaatikko sinulle tuttu ennestään?

Oletko testannut hänen muita ohjeita?

Perheen arvio:
Tätä lisää!!! (Kerrankin kaikki ollaan samaa mieltä!)

P.s. Onko silmusalaatit sinulle tuttuja? Meidän perheessä menee sitä hurjasti. Olen alkanut miettiä jopa omien itujen kasvattamista. Kuulemma helppoa homma (ja olisi myös edullisemaa).

Pestolihapullat tomaattikastikkeessa

Lihapullat ovat maistuvaa arkiruokaa. Niihinkin on kiva välillä saada vaihtelua. Nyt testiin tuli K-Ruoka-ohje Pestolihapullat tomaattikastikkeessa. Tein ruuan alkuperäisestä ohjeesta suuremmalla määrällä.

Tämä ruoka oli nopea tehdä. Jatkossa ajattelin tehdä kastikkeen ja lihapullat edellisenä iltana valmiiksi maustumaan jääkaappiin. Töiden jälkeen uuniin, spagetti keittymään ja saadaan nauttia herkullista ruokaa. Kuvat eivät oikein houkuttele. Silti ruoka oli mitä parhainta!

Sen verran muutan ohjetta tulevaa vaarten, että teen tomaattikastiketta enemmän. Lisään varmasti tomaattimurskaa ainakin yhden purkin lisää. Näin tätä herkullista kastiketta saadaan riittävästi spagetin kanssa.

Tomaattikastike:
2 tlk tomaattimurskaa
1 prk punaista pestoa
1 prk kapriksia
parmesaania raastettuna
4 tl oreganoa tai basilikaa
1 tl mustaapippuria

Sekoita tomaattikastikkeen ainekset uunivuuassa. Lisää kaprikset liemen kanssa.

Lihapullat:
700 g jauhelihaa
1 prk punaista pestoa
1 kananmuna
1 tl suolaa

Sekoita ainekset yhteen ja muotoile niistä lihapullia. Lisää lihapullat tomaattikastikkeen päälle.

Kypsennä lihapullia 200 asteessa (kiertoilma) uunissa noin 20 minuutin ajan, kunnes lihapullat ovat kypsiä.

Tarjoile spagetin ja raastetun parmesaanin kera. Nauti!

Perheen arviot:
minä: hyvää! Kapris sopii tähän loistavasti.
The Chef: maistuu
Poika: hyvää
Tyttö: ihan hyvää

P.s. Tuo tomaattikastike kapriksen kera on superhyvää!!!

Vuodesta 2019 vuoteen 2020 - mitä blogissa tapahtuu?

Tervehdys!

Kuten teistä moni on varmaan huomannut, blogissa on ollut hiljaista. Todella hiljaista. Syitä siihen on monia. Otetaan seuraavaksi pieni katsaus menneeseen vuoteen! Lopussa pääset vielä lukemaan tulevista tuulista ja uudesta bloggaajasta, Marista!

Kuva: Hidasta elämää

Työ on vienyt kuluneen syksyn aikana niin lukuisille työmatkoille - lyhyemmille ja pidemmille. On tullut koettua paljon kaikenlaista. Yksi mieleenpainuva asia tapahtui Tukholmassa. Jäi jotain tuleville lapsenlapsille kerrottavaa kiikkustuolissa keinuessa, kun tapasin kollegani KP:n kanssa Ruotsin tulevan kuningattaren puolison, prinssi Danielin. Olihan hieno hetki. Prinssi Daniel kävi kuuntelemassa konferenssiesityksemme monialaisista yrittäjyysopinnoista.

Pääsin käymään myös konferenssissa Tartossa, Virossa. Tartto oli uudistanut hieman kasvojaan sitten viimeisimpien vierailujeni siellä. Ajoittuivathan ne Neuvostovallan ja Viron aikaisen itsenäisyyden aikaan. Tartto on todella kaunis kaupunki. Suosittelen vierailemaan, jos hiukankaan kiinnostaa.

Tanssivat ylioppilaat Tarton raatihuoneen edessä

Kävin syyslomalla myös tytön, siskoni Emilian ja isäni kanssa lomailemassa Puolan Krakovassa. 💗Vajaaseen viikkoon sisältyi kaupungin ihastelua, hyvää ruokaa ja vierailu Auschwitziin. Tuo paikka pysäyttää aina, vaikka siellä on tullut vierailtua ennenkin. Krakovan kohdalla täytyy todeta sama kuin Tarton kanssa. Mene sinne. Krakova on myös kehittynyt todella paljon aiemmista vierailuistani 20 vuoden takaa. Pitää joku hetki päivittää teille reissukuvaus myös Krakovasta. Suosittelen matkaamaan sinne. Löysimme monta ihanaa helmeä ruokapaikoiksikin.

Kesällä lomailimme Italiassa, Toskanassa koko perheen voimin. Se on sydämeni paikka. 💗 Sinne pitää vaan aina päästä uudelleen ja uudelleen. Kesän reissusta voit lukea täältä. Reissussa huomattiin myös miksi Eurooppalainen sairaanhoitokortti, EHIC, on reissatessa THE JUTTU olla mukana.

Blogiin päivittyi vuoden aikana 33 erilaista päivitystä. Vähemmän kuin itse olen ajatellut. Toisaalta pitää olla itselle armollinen. Joskus vaan ei pysty, vaikka haluaisi enempään. Tuo armollisuus on asia, minkä haluan oppia. Armollisuus itseä ja muita kohtaan. Tosin olen kehittynyt siinä. Matka armollisuuteen on alkanut.

Tänä kuluvana vuonna 2020 haluan blogini päivittyvän vähintään kerran viikossa. Kuitenkin täällä kotonahan nämä kokkailut jatkuu koko ajan. Ruuan tarve kahden kilpaurheilevan teinin perheessä ei vähene mihinkään.

Uusia tuuliakin blogiin on luvassa. Siskoni Mari alkaa myös blogata kaverinani. 💗 Marin arkeen kuuluu toukokuussa syntynyt tyttövauva, 17v kasvissyöjä teinipoika ja mies. Kiva päästä seuraamaan, minkälaista ruokaa tässä perheessä syödään!

Kiva, kun jaksoit lukea loppuun asti! Tuletha toistekin! Nyt blogi alkaa taas saada sisältöä - kahden kirjoittajan voimin! 💗

P.s. blogini suosituimmat vuonna 2019 olivat seuraavat:
1. Maailman paras italianpata
2. Tee-se-itse-pyykkietikka kokeilussa
3. Mysi Lahtisen moskovanpata