Minä rakastan lapsiani ja miestäni. 💗 Sen takia tykkään tehdä lapsille aamiaiset valmiiksi, herätän heidät kouluun silitellen ja teen perheelle ruokaa valmiiksi lähtiessäni työmatkalle. Minusta missään tässä ei ole mitään ihmeellistä.
Uskokaa tai älkää, lapset nauttivat saadessaan puurot valmiina ja nauttivat siitä, että saavat herätä silitykseen herätyskellon sijasta. Tosin herättely on mahdollista vain, kun menevät kouluun samaan aikaan kuin mekin heräillään töihin. Osaavat (luonnollisesti) herätä myös siihen herätyskelloon ja tehdä sen puuronsa itsekin. Kaikkina aamuina teen heille puurot joko ihan valmiiksi hedelmien tai vihannesten kera tai vähintään ladon hiutaleet lautaselle valmiiksi ja pöytä muuten katettuna. Mistään tästä ei ole minulle vaivaa, vaan teen sen siitä ilosta, kun teinit (13v tyttö ja 15v poika) sanovat, kuinka paljon arvostavat tätä ja halaavat, sanovat rakastavansa. 💗
Kun taas lähden vaikkapa työmatkalle (jota tapahtuu usein), teen usein ison makaroonilaatikon tms. valmiiksi. Tässäkin toimin useiden mielestä väärin. Monet pohtivat, eikö mieheni osaa tehdä ruokaa tai pelkäänkö, että pärjääkö hän lasten kanssa keskenään kotona. Voi hyvää päivä!!! Meillä on kotona siistimpää silloin, kun mies on lasten kanssa kotona kuin minä lasten kanssa. Ajatelkaa lapset on saanut ruoat nassuunkin. Uskomatonta! Tämän ruuankin teen silkasta rakkaudesta. 💗 Itse lähden valmiiden patojen äärelle. Meidän arki on kahdelle aikuisellekin hektistä lasten kilpaurheilun ja koulun, saatikka omien töiden takia, joten koen vain helpottavani puolisoni arkea kotona. Hän kyllä saa lapset ruokittua ilman tätäkin, mutta haluan kantaa korttani kekoon. Ei kait se ole keneltäkään pois?
Kaiken tämän kyseenalaistamisen lisäksi, että lellin pilalle lapseni ja en luota siihen, että mieheni pärjäisi kotona lasten kanssa minun poissa ollessa, törmään vielä keskusteluun siitäkin, että käyn työmatkoilla ja voin olla pitkäänkin poissa kotoa. Me Naiset -lehden Facebook-sivulla oli ennen joulua juttu (linkki), jossa oli löydetty mies (Mikko). Mikko oli ollut pois kotoa vauvan luota. Varmaan pilan päiten kirjoitettu juttu alun perin, mutta kyllä tässäkin on jonkinlainen tarkoitus. Tänä päivänä, vuonna 2020, edelleen me naiset joudumme selittelemään ja puolustelemaan omaa paikkaamme työelämässä ja kestämään siitä syyllistämistä. Minulle yläkouluikäisten lasten vanhempana on sanottu, miten voin käydä työmatkoilla ja olla jopa viikonkin erossa perheestä. Tällaista en ole kuullut kysyttävän isiltä tai miesten kysyvän sitä.
Mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on? Ehkä tämän tarkoitus on vaan ihmetellä tätä meidän naisten välistä keskustelua ja toisen valintojen arvostelua, ja kyseenalaistamista. Joku perhe tykkää tehdä toisin ja toinen toisin. Meillä näitä aamupaloja, herättelyjä ja ruokia työmatkan ajalle tehdään rakkaudesta omaa perhettä kohtaan. 💗 Ei tätä koeta lellimiseksi.
Noh. Nyt kuulostaa jo hyvin yksipuoliselta. Joku jo varmaan ajattelee, että onpa yksipuolista. Saako tuo perheen helmanheiluttaja, korkokengillä kulkija mitään vastalahjana? Kyllä saa. Lapset tekevät iltapalaa, kokkaavat ja siivoavat. Pyytämättä ja pyytämällä. Halaavat ja rakastavat. Mieskin kokkaa kotona viikonloput ja ruokkii tarvittaessa viikollakin. Meidän välisen vitsin kautta kuitekin hänen päätehtävä on suojella perhettä. 💗 Ihanan maskuliinista, vai mitä? Mies teki syksyllä ison remontin kotiimme ja uhrasi siihen lomansa. Hän kannustaa minua tavoitteissani ja olemme toistemme tuki ja koko perheemme. Rakkautta tämä kaikki siis on omaa perhettä ja sen jäseniä kohtaan! 💗Annetaan ihmisten tehdä omat valinnat, eikä olla niitä kyseenalaistamassa.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?Rakkautta, pilalle lellimistä vai ihan jotain muuta?
P.s. Tänään on The Chefin syntymäpäivä. Ajattelin lelliä häntä! 💗 Koska rakkaus.
