Rakkautta, pilalle lellimistä vai ihan jotain muuta?

Minä rakastan lapsiani ja miestäni. 💗 Sen takia tykkään tehdä lapsille aamiaiset valmiiksi, herätän heidät kouluun silitellen ja teen perheelle ruokaa valmiiksi lähtiessäni työmatkalle. Minusta missään tässä ei ole mitään ihmeellistä.

Uskokaa tai älkää, lapset nauttivat saadessaan puurot valmiina ja nauttivat siitä, että saavat herätä silitykseen herätyskellon sijasta. Tosin herättely on mahdollista vain, kun menevät kouluun samaan aikaan kuin mekin heräillään töihin. Osaavat (luonnollisesti) herätä myös siihen herätyskelloon ja tehdä sen puuronsa itsekin. Kaikkina aamuina teen heille puurot joko ihan valmiiksi hedelmien tai vihannesten kera tai vähintään ladon hiutaleet lautaselle valmiiksi ja pöytä muuten katettuna. Mistään tästä ei ole minulle vaivaa, vaan teen sen siitä ilosta, kun teinit (13v tyttö ja 15v poika) sanovat, kuinka paljon arvostavat tätä ja halaavat, sanovat rakastavansa. 💗

Kun taas lähden vaikkapa työmatkalle (jota tapahtuu usein), teen usein ison makaroonilaatikon tms. valmiiksi. Tässäkin toimin useiden mielestä väärin. Monet pohtivat, eikö mieheni osaa tehdä ruokaa tai pelkäänkö, että pärjääkö hän lasten kanssa keskenään kotona. Voi hyvää päivä!!! Meillä on kotona siistimpää silloin, kun mies on lasten kanssa kotona kuin minä lasten kanssa. Ajatelkaa lapset on saanut ruoat nassuunkin. Uskomatonta! Tämän ruuankin teen silkasta rakkaudesta. 💗 Itse lähden valmiiden patojen äärelle. Meidän arki on kahdelle aikuisellekin hektistä lasten kilpaurheilun ja koulun, saatikka omien töiden takia, joten koen vain helpottavani puolisoni arkea kotona. Hän kyllä saa lapset ruokittua ilman tätäkin, mutta haluan kantaa korttani kekoon. Ei kait se ole keneltäkään pois?

Kaiken tämän kyseenalaistamisen lisäksi, että lellin pilalle lapseni ja en luota siihen, että mieheni pärjäisi kotona lasten kanssa minun poissa ollessa, törmään vielä keskusteluun siitäkin, että käyn työmatkoilla ja voin olla pitkäänkin poissa kotoa. Me Naiset -lehden Facebook-sivulla oli ennen joulua juttu (linkki), jossa oli löydetty mies (Mikko). Mikko oli ollut pois kotoa vauvan luota. Varmaan pilan päiten kirjoitettu juttu alun perin, mutta kyllä tässäkin on jonkinlainen tarkoitus. Tänä päivänä, vuonna 2020, edelleen me naiset joudumme selittelemään ja puolustelemaan omaa paikkaamme työelämässä ja kestämään siitä syyllistämistä. Minulle yläkouluikäisten lasten vanhempana on sanottu, miten voin käydä työmatkoilla ja olla jopa viikonkin erossa perheestä. Tällaista en ole kuullut kysyttävän isiltä tai miesten kysyvän sitä.

Mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on? Ehkä tämän tarkoitus on vaan ihmetellä tätä meidän naisten välistä keskustelua ja toisen valintojen arvostelua, ja kyseenalaistamista. Joku perhe tykkää tehdä toisin ja toinen toisin. Meillä näitä aamupaloja, herättelyjä ja ruokia työmatkan ajalle tehdään rakkaudesta omaa perhettä kohtaan. 💗 Ei tätä koeta lellimiseksi.
Noh. Nyt kuulostaa jo hyvin yksipuoliselta. Joku jo varmaan ajattelee, että onpa yksipuolista. Saako tuo perheen helmanheiluttaja, korkokengillä kulkija mitään vastalahjana? Kyllä saa. Lapset tekevät iltapalaa, kokkaavat ja siivoavat. Pyytämättä ja pyytämällä. Halaavat ja rakastavat. Mieskin kokkaa kotona viikonloput ja ruokkii tarvittaessa viikollakin. Meidän välisen vitsin kautta kuitekin hänen päätehtävä on suojella perhettä. 💗 Ihanan maskuliinista, vai mitä? Mies teki syksyllä ison remontin kotiimme ja uhrasi siihen lomansa. Hän kannustaa minua tavoitteissani ja olemme toistemme tuki ja koko perheemme. Rakkautta tämä kaikki siis on omaa perhettä ja sen jäseniä kohtaan! 💗Annetaan ihmisten tehdä omat valinnat, eikä olla niitä kyseenalaistamassa.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?Rakkautta, pilalle lellimistä vai ihan jotain muuta?
P.s. Tänään on The Chefin syntymäpäivä. Ajattelin lelliä häntä! 💗 Koska rakkaus.

Pehmeän tulinen papu-nakkikeitto maistuu talvisena iltana

Meillä on tiistai harvinanen treenitön päivä. Silloin voidaan syödä keittojakin. Keitonkin täytyy olla hyvin ravitseva ja nälän pois pitävä. Löysin mielenkiintoisen keiton K-ruoka nettisivulta. Papu-nakkikeitto oli todella herkullinen tuttavuus. 

Se mikä tässä ruuassa on myös huippua on nopeus ja edullisuus. Koska maku paranee lämmitettäessä ja tässä on näitä hyviä puolia, suosittelen tekemään tätä isomman satsin kerralla!

Papu-nakkikeitto:2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 kasvisliemikuutio
1 tlk chilitomaattimurskaa
n. 2 tomaattimurskapurkillista vettä
1 tlk ruskeita papuja
1 tlk vihreitä linssejä suolaliemessä (gogreen)
1 punainen paprika
1 rkl meiramia
½ tl suolaa
mustaapippuria
Kivikylän nakkeja (380 g)
(chiliä)

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuutioi paprika. Laita pavut ja linssit valumaan ja huuhtele ne.

Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää sen jälkeen joukkoon paprika. Jatka kuullotusta viitisen minuttia, jotta paprikat pehmenevät.

Lisää joukkoon tomaattipyre, kasvisliemikuutio ja tomaattimurska. Sekoita hyvin. Huuhdo tomaattimurskapurkki vedellä ja kaada keiton joukkoon. Lisää vettä myöhemmin tarvittaessa samalla purkilla.

Lisää valutetut ja huuhdellut pavut ja linssit keittoon. Mausta keittoa meiramilla, suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi chiliä joukkoon, jos haluat tulisuutta lisää. Anna keiton kiehua kymmenen minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa.

Pilko nakit. Ruskista ne pannulla. Lisää keittoon ja kuumenna keitto vielä kertaalleen kiehuvaksi.

Tästä keitosta on todella helppoa tehdä kasvisversio. Voit jättää nakit kokonaan pois tai korvata perinteiset nakit vegenakeilla. Myös tulisuuden määrää voi säädellä oman maun mukaan. Korvaa chilitomaattimurska tavallisella ja jätä chilijauhe lisäämättä. Tuunaa oman maun mukaan!

Muuten.
Tässä keitossa on sama kuin muissakin.
Maku paranee seuraavaan päivään!

Perheen arviot:
Minä: onpa yllättävän herkullista
The Chef: Hyvää
Poika: on hyvää
Tyttö: on hyvää

P.s. Heh. Lapset yritti kiristää minua. Eivät meinanneet antaa arviota lainkaan. Alkuperäinen arvio oli: ”On hyvää, jos (te) varaatte pöydän.” Lapset päättivät viedä minut ja The Chefin tulevien syntymäpäiviemme johdosta syömään Stefan’s Steak Houseen. He vie meidät juhlimaan, ja me kuulemma maksetaan. 😀